VIHDOIN KEVÄTTÄ ILMASSA

Auringonpaistetta ja lämpimiä päiviä

 

Vihdoinkin sateen pieksemät päivät ovat takana, ja aurinko hellii meitä tämän kummallisen koronakevään keskellä. Ensimmäinen lomapäiväni oli täydellinen sään suhteen, joten minä haravoin pihaa täynnä tarmoa, vaikka tiesinkin edessä olevan vielä yksitoista päivää lisää, jotka saisin kuluttaa itse valitsemallani tavalla. Mieheni loma nimittäin päättyi samana päivänä kuin omani alkoi. Vaihtoehtoja  puuhailuun kyllä löytyisi, ja kaikki linkittyvät pihamaahan: kukkamaat, kasvihuone, kasvimaa, rantakaislikot ja monet, monet muut projektit odottavat tekijäänsä, joten ei tämä loma edes tulisi riittämään kaikkeen.

Meren äärellä asuvat ihmiset tietävät kyllä, että merituuli heräilee vasta aamupäivän kuluessa. Täällä saaristossa tuuli nousee vähän jälkeen kymmenen ja aina, kun meillä on luppoaikaa, niin ennen tuulennousua tyyni meri käytetään hyväksi  hermoja lepuuttavaan souteluun lokkien, hanhien ja joutsenten ääniä kuunnellen ja maisemista nautiskellen.  Veneen kokkaan liplattava vesi, tyyneen vedenpintaan heijastavat kuvajaiset ja vain luonnon omat, aikaansaamat äänet saavat kireimmänkin ihmisen vetämään syvään henkeä ja rentoutumaan.
                                                   

Yleensä rentukat puhkeavat kukkaan äitienpäivän kunniaksi ja värjäävät rannat häikäisevän kirkkaan keltaiseksi. Nyt rentukkamättäitä näkee jo siellä täällä, kiitos aikaisen kevään ja lämpimien säiden. Olemme saaneet myös viime päivinä kuulostella aivan uudenlaista äänimaailmaa. Ilmeisesti muuttomatkalla ollut kaulushaikara pysähtyi muutamiksi päiviksi ruovikollemme ja puhalteli yötä päivää kumeaa viestiään ilmoille. Sen ääni toi tummuviin iltoihin mystisen tunnun ja nyt sen hiljennyttyä, sitä on jäänyt jotenkin kaipaamaan.