maanantai 1. helmikuuta 2021

DIETTI VAI KOKONAAN UUSI ELÄMÄNTAPA?

Teitkö uuden vuoden lupauksen parantaaksesi ruokailutottumuksiasi, lisätäksesi liikunta vai syntyäksesi vallan uudeksi ihmiseksi aloittamalla terveellisen elämän? Tuttuja, kliseisiä lauseita varmasti moneen korvaan. Epätoivon puuskassa ne on helppo sanoa ääneen, mutta niiden toteuttaminen onkin jo vallan toinen asia. Vaatii todella suurta päättäväisyyttä ja luonteenlujuutta pudottaa painoa, jättää ruokavaliosta pois kaikki epäterveelliset vaihtoehdot ja rakentaa se kokonaan uudelleen. Toki jos syyt terveellisemmän elämän etsimiseen ja löytämiseen ovat palkitsevia, sen eteen on valmis ponnistelemaan ja tekemään enemmänkin töitä. Jos syyt sen sijaan kohdistuvat terveyteen, tavoitteena on vain ja ainoastaan kokonaan uusi elämäntapa.
Itse olen aina ollut perso makealle, ja jo pienestä tytöstä asti makea on maistunut. 1970-luvulla ei viikkorahoja tunnettu, ja rahat karamelleihin oli hankittava itse jollakin tavoin. Silloisen parhaan ystäväni kanssa pyöräiltiin lähes päivittäin  läheiselle kaatopaikalle, missä etsittiin poisheitettyjä johdon pätkiä tarkoituksena irroittaa niiden sisältä kuparit. Ne taas myimme paikalliseen romuttamoon, ja sitten suunnistimme karamellien ostoon. Kyllä siis meillä täällä Suomessakin on kaatopaikkalapsia ollut, mutta vähän eri syistä kuin nykyään kolmansissa maissa. Toki tämä aktiviteetti loppui nopeasti, kun äitini sai siitä tietää. Onneksi 70-luvulla vielä kyläiltiin ahkerasti joka viikonloppu, ja se tiesi aina masaliisoja, tiikerikakkuja ja unelmatorttuja. Tuolloin vielä kaikki leipoivat herkkuja joka viikko.
 Tammikuun alussa tein päätöksen, jota olin pyörittänyt mielessäni jo jonkun aikaa. Koska en yrityksistäni huolimatta ollut pystynyt vähentämään makean syömistäni siinä määrin kuin olin toivonut, päätin ryhtyä sokerittomalle ruokavaliolle. Päätös oli pakko tehdä nyt, sillä joulun jäljiltä kaapit notkuivat vielä herkkuja, ja joulukuun lopulla murtunut varpaani esti kaiken liikunnan harrastamisen. En kuitenkaan kerännyt kaapeista pois keksejä tai suklaalevyjä, vaan luotin omaan vankkaan päätökseeni. Vaikka olenkin sokerihiiri, olen aina kuitenkin pyrkinyt syömään terveellisesti ja järkevästi, ja olen aina liikunnut paljon. Terveellisellä syömisellä ja liikunnalla kompensoin makeansyömistäni aika pitkään. Jossain vaiheessa karsin pois ruokavaliostani lähes tyystin myös punaisenlihan ja vehnäjauhot. Päivittäin käytössäni on ollut jo pitkään Forever Living Products`n puhtaita ravintolisiä, kuten aloemehu, arginiini, viherjauhe, D-vitamiini ja kasviperäinen kollageeni.

 Ensimmäiset viikot ilman makeaa eivät suinkaan olleet helppoja. Tilannetta helpotti suunnattomasti, kun törmäsin karppisokeriin eli sokerittomaan sokeriin! Mikä onni ja autuus! Leivoin sokerittomia pullia, ja kohokohtani onkin heikkona hetkenä kahvi ja sokton pulla. Karppisokerireseptejä löytyy netistä runsaasti, mutta minä käytän omia ohjeitani lisäämällä niihin vain hieman enemmän karppisokeria. Muuten syön normaalisti eli runsaasti kasviksia, hedelmiä ja pakastimesta marjoja. Kaupassa käydessä pitää kuitenkin tutkia tarkkaan ostettavista elintarvikkeista tuoteselosteet, jotta löytää oikeat tuotteet ja oppii välttämään mahdollista piilosokeria.
 Sokerittomia reseptejä (herkku- sellaisia) etsivä kyllä löytää. Banaani-mansikkapehmiksestä tuli myös suosikkini:
 2 kpl ylikypsää banaania
 1-2 dl pakastemansikoita
           tilkka maitoa
 Pilko kuoritut banaanit pakastepussiin ja jäädytä pakastimessa. Anna jäisten mansikoiden ja banaanien olla vähintään 15min huoneen lämmössä. Kumoa kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja soseuta. Syö heti! Nam!


 Sokeriliemessä marinoitu elimistöni totuttelee pikkuhiljaa sokerittomaan elämään, eikä makeaa tee enää näin kuukauden kurjimuksen jälkeen joka päivä mieli. Hyviä vaikutuksia huomaan jo nyt tapahtuneen terveydessäni, ja olen siitä enemmän kuin iloinen. Paino ei ole tippunut paljoakaan, ja siihen vaikuttaa suurelta osin liikkumattomuuteni. Ihanat hiihtoladut ja sukseni saavat nyt odottaa ainakin kuusi viikkoa, kunnes varpaani parantuu, ja suuri toiveeni on, että lumi pysyisi maassa. Hiihtäminen jäällä auringon paisteessa merilintuja katsellen on suurimpia nautintoja, mitä tiedän. Yyteriin avatut kuntoportaat on vielä testaamatta, mutta ehkä kevät on sittenkin otollisempaa aikaa siihen. Suolistoni on rauhoittunut ja voi nyt paremmin kuin aikoihin, ja sokerin aiheuttama pöhötys elimistössäni on poissa.  Päänsärytkään eivät ole kiusanneet entiseen malliin. Olen myös huomannut muutoksia ihoni hyvinvoinnissa; se näyttää kirkkaammalta ja kuullaammalta. Olen kovasti tykästynyt Foreverin ekologiseen ja kasvipohjaiseen Sonya-ihonhoitosarjaan. Se suojaa ja kosteuttaa ihanasti kuivuuttaan kiristävää ihoa näin talvella. 

 Olkoon niin tai näin, aion tästä edespäin jatkaa terveellisemmällä tiellä: katsoa ja miettiä tarkemmin, mitä suuhuni laitan. Ihminen on kuitenkin erehtyväinen ja lipsumisia voi matkan varrella tulla, mutta its only human 💕. Päämäärä on tärkein!

Want to translate the text in english?