PIMEÄ VUODEN AIKA

                                   Rannikon talvi

Avoin meri

Ikkunasta katsottaessa eteen piirtyy myrskyävä meri isoine aaltoineen ja vaahtopäineen. Vaikka ollaankin saariston suojassa niin meri myllertää. Puuskittainen tuuli tanssittaa ruskeaa kaislikkoa edestakaisin ja puut kurottautuvat kohti maanpintaa, kunnes seuraava puuska vie ne taas takaisin yläilmoihin. Sadetta odotellaan. Taas.

Sulana pysynyt meri on jättänyt tänne rannoille jonkun verran vesilintuja mm sorsia ja joutsenia. Ennen ensimmäisiä pakkasia niiden tasaisen ihana  kaakatus ja trumpettimaiset huudot kuuluivat muutamien metrien päästä kaislikon takaa, mutta rantojen jäädyttyä ne siirtyivät kauemmas sulille. Yhä ne kuitenkin ovat siellä jossain. 

Jäätön meri mahdollisti monelle unelmiensa mökkijoulun vieton. Paatit puksuttivat ennen joulua kovinkin vilkkaasti. Paattimatka hämärällä talvisella merellä on mieleenpainuva ja  tunnelmaltaan täysin erilainen kuin keskellä kesää. Enää ei yksikään huviveneilijä merellä liiku; kulkupelit on nostettu talviteloille ja kesä on kaukainen haave.

Pimeys

Etelä-Suomessa mitattiin marraskuussa 19 tuntia auringonpaistetta ja joulukuussa vieläkin vähemmän. Nyt alkaneena vuonna aurinko on onneksi paistanut jo kokonaisia päiviä aina silloin tällöin, mikä jo tekee ihmeitä omalle psyykelle ja mielialalle. Ja valoisa aika pitenee päivä päivältä. Erään tutkimuksen mukaan synkkä ja sateinen sää aiheuttaa kaamosoireita 85-90%:lle väestölle eli meitä on monta. Näille kaamosoireille voi kuitenkin onneksi itse tehdä jotain. Jo reilulla 50 eurolla saa kirkasvalolampun tai sarastevaloherätyskellon itseään virkistämään. Ja sitten kun aurinko paistaa ulkona niin ulos siitä nautiskelemaan.

Selviytymissuunnitelma

Pitkät ja pimeät kuukaudet syksystä kevääseen imevät meistä viimeisetkin voimanrippeet jos emme ennakolta mitenkään niihin varaudu. Jokainen tuntee itsensä parhaiten ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä hankalampaa pimeyttä, kosteutta ja kylmyyttä on kestää. Itse käytän läpi vuoden vahvaa D-vitamiinia ja puhtaita ravintolisiä, syön paljon marjoja ja vihanneksia ja yritän liikkua. Nukkumisen tärkeydestä on turha puhua: onnellisia ne, jotka ovat saaneet hyvät unenlahjat. Oma mummuni aina sanoi, että makaaminen on puoliunta ja se lohduttaa. Runsastuva valonmäärä vaikuttaa jo sinänsä piristävästi, mutta mikään ei voita ihanilta ystäviltä saatua positiivista energiaa. Maltan tuskin odottaa seuraavaa kertaa!