HYVÄSTIT KESÄLLE

Syksyn merkit täällä saaristossa on jo selvästi havaittavissa: suurin osa vesilinnuista on tehtävänsä suorittanut Suomen suvessa ja suunnannut kohti etelää poikastensa kera. Pikkulintujen laulu on hiljentynyt jo aikoja sitten, ja kaislikkokin alkaa kellastua vähitellen. Kukkamaiden väriloisto on vaihtunut kypsyviin siemeniin, ja kasvimaalta sekä marjapensaista saa kaikkea kivaa suoraan suuhun ja keittiöön. Syksy on kaikin puolin haikeaa luopumisen aikaa; kesän kauneus ja lämpimät päivät alkavat olla kohta vain muisto muiden muistojen joukossa, ja hiipivä pimeys saa ihmisen kovin melankoliseksi. 

Syyssateiden piiskatessa ikkunaa voi kuitenkin takkatulen lämmössä aina muistella mennyttä kesää ja sen ihanempia, mieleenpainuvimpia hetkiä. 

 Keväällä totaalisen mullistuksen kokenut kasvihuoneeni tuotti (ja tuottaa yhä vieläkin) huimasti satoa. Koko perhepiiri onkin saanut nauttia (ehkäpä jo ihan kyllästymiseen asti) luomukurkuista,-tomaateista ja  -kesäkurpitsoista heti kesäkuun alusta lähtien. Ja sanomattakin on selvää, että niiden maku on täysin erilainen kuin kaupasta ostetuissa. On ollut myös hupaisaa katsella, kuinka 1,9-vuotias pojantyttäreni hakee itse pieniä tomaatteja kasvihuoneesta, ja kuinka hän ruohosipulia mutustaen usein istui laiturilla ihmettelemässä lintuja, hyppeleviä kaloja ja liplattavaa vettä.

Kasvimaa puski persiljaa, tilliä ja avomaankurkkua ruhtinaalisesti koko kesän. Itsetehdyt suolakurkut odottavatkin nyt herkkusuita jääkaapin hyllyllä mehupullojen ja hillopurkkien vieressä. Rankkasateiden vuoksi jouduin istuttamaan uudelleen porkkanan ja salaatin siemenet,  joten niistä on satoa odotettavissa vielä pitkään. 

Kunpa vielä keksisin,  miten hyödyntää helpolla tavalla runsas luumusato  ja myöhemmin kypsyvät päärynät niin olisin helpottunut. Ehdotuksia otetaan mielihyvin vastaan.  

 Porraspielessä runsaasti kukkivat pelargoniat ostin taimina   kuutisen vuotta sitten. Ostin niitä aikanaan neljä, mutta matkan varrella olen niitä jakanut. Otan ne joka vuosi sisälle kuistin ikkunalle myöhään syksyllä ennen pakkasten tuloa  talvehtimaan. Leikkaan ne ja laitan uuteen multaan seuraavaan kevääseen asti. Tänä vuonna niiden kasvu oli todella rehevää ja kukinta erityisen runsasta.

Lannoitus osui kyllä  ihan nappiin tänä kesänä. Istutan pelargoniani,  kuten kaikki kesäkukkani, kesäkukkamultaan ja lisään vielä kourallisen kanankakkarakeita istutusastian yhteen nurkkaan. Tämä on riittänyt koko kesäksi ja taannut rehevän kasvun ja kukinnan.

 Kulunut kesä oli muutenkin poikkeuksellinen,eikä vain pelkästään koronan vuoksi. Mieheni rakensi meille  ihastuttavan kesähuoneen, jossa on ollut mukava istua iltaa ystävien kanssa taikka ihan muuten vaan, kuten iltapäiväkahvilla.

 Ilahduttavaa on ollut huomata, että myös perheen nuoriso tykästyi paikkaan ja on viihtynyt siellä ystäviensä kanssa.

Kesään mahtui paljon asioita; hyviä ja vähemmän mieltä lämmittäviä, mutta kunhan ne on käsitelty niin jaksaa taas läpi pitkän ja synkän syksyn. 

On pitänyt tehdä isoja päätöksiä ja ottaa isoja askelia, joilla on elämänsuuntaa muokkaavia seurauksia. Kaikki päätökset eivät ole olleet helppoja, ja ne ovat aiheuttaneet surua ja murhetta, mutta onneksi on perhe ja ystävät, jotka kannattelevat silloin, kun niitä tarvitaan.

JOS SINULLA ON YSTÄVÄ, JOLLE VOIT USKOUTUA, SINULLA ON LÄÄKE, JOKA LIEVITTÄÄ.         -Robert Greene-