RAKKAUTENI MEREEN
Mikä onkaan (lomalla) sen ihanampaa kuin herätä aamulla aikaisin ja huomata, että on aukaissut silmänsä maailmaan, jossa ei tuulenhenkikään liikahda! Mitä silloin kuuluukaan meren rannalla asujan tehdä? No tietenkin nousta paattiinsa (jos sellaisen omistaa) ja lähteä vesille.
On makuasia soutaako vai käyttääkö perämoottoria, kunhan kuljetaan hissukseen. Me valitsimme perämoottorin ja suuntasimme aamuiselle vesikierroksellemme pienellä lasikuitupaatillamme. Muutama muukin aikainen vesilläkulkija oli liikkeellä; he ajoivat merkityillä reiteillä, ja me taas ajelimme pitkin rantaviivaa ja yritimme olla poissa jaloista.
Vaikka olen saaristossa viettänyt kesäni pienestä lapsesta asti, ja aikoinaan tänne pysyvästi muuttanut niin en voi olla aina ihastelematta saariston kauneutta. Aamuauringossa kylpevät saaret heijastavat kuvajaisensa tyyneen meren pintaan ja näyttävät aivan siltä kuin joku olisi ne sinne ripotellut. Olkoon saari suuri taikka pieni, niin lähes jokaisessa on mökki ja rannassa vene. Harvoin niitä tulee edes yleiseen myynniin, sillä ne siirtyvät perheenjäseneltä toiselle kuten myös rakkaus mereen ja mökkeilyyn.
Lokkien äänet hiljenivät näiltä rannoilta jo parisen viikkoa sitten niiden lähdettyä muuttomatkoilleen kuka mihinkin suuntaan. Osa talvehtii Euroopassa, mutta toiset niistä lentää Afrikkaan asti. Minusta se on surullista, sillä rakastan lokkeja ylikaiken. Muutama muukin vesilintu on jo lähtenyt talvehtimisalueilleen, mutta sorsia, runsaslukuisia haikaroita ja merikotkia on yhä nähtävissä päivittäin.
Merituuli nousi jälleen kello kymmenen jälkeen niin kuin merellä tapana on, ja se toi tullessaan viileän tuulahduksen. Oli aika kääntää paatin nokka kohti kotisaarta, ja toivorikkaana alkaa odottaa seuraavaa pläkä-päivää ja tyynen saaristomeren risteilyä oman rakkaan kanssa ❤ .
What do you want to do ?
New mailWhat do you want to do ?
New mail
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti