HAAVEESTA TOTTA
Jo monta vuotta olin mielessäni pyöritellyt jonkinlaista hahmotelmaa ihanan utuisesta ja lasisesta kesähuoneesta jossain kohtaa puutarhassamme. Siellä voisi kesän lämpiminä hellepäivinä vaikka lukea kirjaa tai iltaisin auringonvalon siivilöityessä puidenlehtien lomasta vain istuskella kaikessa rauhassa ja katsella ympäröivää luontoa. Kun sitten otin asian puheeksi mieheni kanssa, hän ainoastaan halusi tietää, millaisen minä halusin hänen siitä tekevän. Ja se oli siinä! Jälleen yksi unelmistani oli käymässä toteen!
Talomme päädyssä seisoi yli kaksikymmentä vuotta isohko koiranaitaus, joka poistettiin viimeisenkin rakkaan koiramme nukuttua pois kymmenisen vuotta sitten. Siitä lähtien raivattu ja siistitty paikka on ollut tyhjänä, ja on kenties odottanut juuri tätä hetkeä. Alkukevään ajan asiaa mietittiin ja tehtiin erilaisia suunnitelmia paperille, kunnes se pikku hiljaa alkoi hahmottua. Aikataulua ei tarkoituksella tehty, koska viivästyksiä tulisi joka tapauksessa, ja työssäkin piti käydä.
Toukokuussa kesähuone-työmaa potkaistiin käyntiin . Rakennuslupaa ei tarvittu; tarvittiin ainoastaan soitto ja ilmoitus kaupungin rakennusviranomaiselle, joka hoiti asian eteenpäin. Isäntä laittoi rakennuksen pohjan kuntoon, ja siitä alkoi unelman toteutuminen.
Kun työ on mieleistä ja odottaa malttamattomana sen valmistumista niin se käy nopeaan. eikä ehdi mietttimään ajankulua. Vähitellen rakennuksen ääriviivat alkoivat hahmottua ja pystyi jo silmissään näkymään tulevaa. Alunperinkin oli selvää, että kesähuoneen seinissä olisi niin paljon ikkunoita kuin mahdollista, ja siksi moniruutuisten kierrätysikkunoiden metsästys oli alkanut jo alkukeväällä. Tarpeellinen määrä samanlaisia ja samankokoisia ruutuja löytyi Jyväskylästä, mistä ne käytiin itse peräkärryllä noutamassa.
Oviksi haluttiin käytännön syistä pariovet, ja päädyimme suosittelujen jälkeen paikalliseen porilaiseen nuoreen puuseppään, joka veistikin meille aivan ihastuttavat ovet. Niihin mieheni asensi itse ikkunaruudut ja maalasi koko komeuden, ja niiden paikalleen asentamisen jälkeen olimme tulokseen erittäin tyytyväisiä: ovet olivat kauniit.
Nyt kesähuoneemme on enää viimeistelyä vaille valmis. Kaikki huonekalut siellä ovat kierrätettyjä; olemme ne itse uudelleen maalanneet ja kunnostaneet. Suurimmaksi osaksi ne ovat muiden ylijäämää, mutta meiltä uuden kodin saaneita ja nyt löytäneet meidän mielestämme arvoisensa paikan.
Odotamme innolla syksyä ja sen hämärtyviä iltoja, jolloin saamme sytyttää kynttilät ja istua niiden valossa nauttien aikaansaannoksestamme. Aiomme nauttia kesähuoneestamme niin kauan kuin ilmat sen sallivat, joten toivommekin pitkää ja lämmintä syksyä. Ennen talventuloa saavat ystävät kuitenkin kutsun tulla kesähuoneeseen kahvikekkereille, illanistujaisiin ja kesänlopettajaisiin, venetsialaisiin.
Tai ihan vain olemaan ja parantamaan yhdessä maailmaa ❤.
Ilman koronavirusta ja sen aiheuttamaa pandemiaa emme olisi varmastikkaan edes ajatelleet rakentavamme mitään tämänkaltaista puutarhaamme. Olemme joka vuosi viettäneet pidennetyt talvilomat Afrikassa, mutta voi olla, että se pitää unohtaa vuosiksi eteenpäin. Matkustusrajoitukset saattavat olla voimassa vielä pitkään ennen rokotusten saamista yleiseen jakoon, joten matkailun sijaan nautimme nyt kotoilusta ja kesähuoneestamme.
What do you want to do ?
New mailWhat do you want to do ?
New mailWhat do you want to do ?
New mail
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti