ALKUKESÄN JUHLAA

IHANA MITTUMAARI

Alkanut kesä on ollut ihanan lämmin ja helteinen, ja se on saanut luonnonkin heräämään kovin nopeasti. Kevätkukkijat, jotka normaalisti kukkivat toukokuun lopulla ovat vielä kukassa ja ne kasvit, joiden kuuluisi puhjeta kukkaan vasta heinäkuun alussa, aloittelevat jo kukintaansa. Se tuoksu, mikä  täyttää ilman iltahämärän lämmössä on huumaava, ja kun siihen lisätään vielä mustarastaan iltakonsertti, saa ihminen kerralla kaikille aisteilleen mahtavan latauksen. Oravaäiti, joka teki pesänsä katonlapen alle, sai poikasensa maailmalle yhtä innokasta maailmaantutustujaa lukuunottamatta; sen  söi, ikävä kyllä, kissa suihinsa. Sorsat, kaakkurit, uikut ja hanhet uittavat ylpeinä poikasiaan lahdella.

Juhannus, mittumaari!  Kovin monen keskikesänjuhlijan suunnitelmat menivät kokonaan uusiksi tänä vuonna koronataudin vuoksi. Perinteisten festareiden, markkinoiden ym tapahtumien peruuntuessa on ollut pakko "keksiä uudelleen" vanhoja tapoja viettää juhannusta; lähes kaikilla on ollut kuitenkin kaipuu veden ääreen, ja sen huomaa täälläkin kovasti vilkastuneesta vesiliikenteestä. Tänä juhannuksena suomalaiset ovat  kansoittaneet lähes täyteen kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) leirintäpaikat jo pelkästään sateettoman ja helteisen ilman vuoksi. Viimeksi tällaisista  juhannussäistä saatiin nauttia vuonna 2010, joten aivan varmasti kansa villiintyy. Olen aina sanonut ja sanon sen taas, että minä ja perheeni olemme siinä suhteessa onnekkaita, että olemme saaneet asua ja elää täällä meren rannalla tyynessä ja myrskyssä, sateessa ja paisteessa vuoden jokaisena päivänä. Tämä on meidän "paikkamme auringossa".

Meillä on ollut jo vuosia  tapana tarjota perheelle ja myös niille, ketä paikalla sattuvat olemaan juhannusaattona lounaaksi grillimakkaroiden ja pihvien sijaan jouluruokaa. Ensin se oli vain päähänpisto, mutta vähitellen siitä tuli perinne, jota kaikki jo tietävät odottaa. Kinkku, lanttu- ja porkkanalaatikko maistuvat kesähelteellä aivan yhtä hyvältä kuin talvipakkasillakin. Ruokailijoita pöydän ympärillä  on vuosien varrella istunut vaihteleva määrä, mutta useinmiten paikalle saapuu kymmenkunta henkeä, ja siitä jokainen on ruokailun ja mansikkakakkukahvien jälkeen pelmahtanut omille teilleen juhannuksen viettoon kylläisenä, vatsa täynnä mm saaristolaisleipää, lohivaahtoa ja himosilakkaa.  Kyllä helteinen mittumaarikin kaipaa seurakseen pienen ripauksen joulun taikaa; onhan jouluaattoon enää 186 päivää.