IHANA KESÄHUONE

 

              

   HAAVEESTA TOTTA

Jo monta vuotta olin mielessäni pyöritellyt jonkinlaista hahmotelmaa ihanan utuisesta ja lasisesta kesähuoneesta jossain kohtaa puutarhassamme. Siellä voisi kesän lämpiminä hellepäivinä vaikka lukea kirjaa tai iltaisin auringonvalon siivilöityessä puidenlehtien lomasta vain istuskella  kaikessa rauhassa ja katsella ympäröivää luontoa. Kun sitten otin asian puheeksi mieheni kanssa, hän ainoastaan halusi tietää, millaisen minä halusin hänen siitä tekevän. Ja se oli siinä! Jälleen yksi unelmistani oli käymässä toteen!  

Talomme päädyssä seisoi yli kaksikymmentä vuotta isohko koiranaitaus, joka  poistettiin viimeisenkin rakkaan koiramme nukuttua pois kymmenisen vuotta sitten. Siitä lähtien raivattu ja siistitty paikka on ollut tyhjänä, ja on kenties odottanut  juuri tätä hetkeä. Alkukevään ajan asiaa mietittiin ja tehtiin erilaisia suunnitelmia paperille, kunnes se pikku hiljaa alkoi hahmottua. Aikataulua ei tarkoituksella tehty, koska viivästyksiä tulisi joka tapauksessa, ja työssäkin piti käydä.

 Toukokuussa kesähuone-työmaa potkaistiin käyntiin . Rakennuslupaa ei tarvittu; tarvittiin ainoastaan soitto ja ilmoitus kaupungin rakennusviranomaiselle, joka hoiti asian eteenpäin. Isäntä laittoi rakennuksen pohjan kuntoon, ja siitä alkoi unelman toteutuminen.

                    

                                                 

Kun työ on mieleistä ja  odottaa malttamattomana sen valmistumista niin se käy nopeaan. eikä ehdi mietttimään ajankulua. Vähitellen rakennuksen ääriviivat alkoivat hahmottua ja pystyi jo silmissään näkymään tulevaa. Alunperinkin oli selvää, että kesähuoneen seinissä olisi  niin paljon ikkunoita kuin mahdollista, ja siksi moniruutuisten kierrätysikkunoiden metsästys oli alkanut jo alkukeväällä. Tarpeellinen määrä samanlaisia ja samankokoisia ruutuja löytyi Jyväskylästä, mistä ne käytiin itse peräkärryllä noutamassa.

Oviksi haluttiin käytännön syistä pariovet, ja päädyimme suosittelujen jälkeen paikalliseen porilaiseen nuoreen puuseppään, joka veistikin meille aivan ihastuttavat ovet. Niihin mieheni asensi itse ikkunaruudut ja maalasi koko komeuden, ja niiden paikalleen asentamisen jälkeen olimme tulokseen erittäin tyytyväisiä: ovet olivat kauniit.

Nyt kesähuoneemme on enää viimeistelyä vaille valmis. Kaikki huonekalut siellä ovat kierrätettyjä; olemme ne itse uudelleen maalanneet ja kunnostaneet. Suurimmaksi osaksi ne ovat muiden ylijäämää, mutta meiltä uuden kodin saaneita ja nyt löytäneet meidän mielestämme arvoisensa paikan.

Odotamme innolla syksyä ja sen hämärtyviä iltoja, jolloin saamme sytyttää kynttilät ja istua niiden valossa nauttien aikaansaannoksestamme. Aiomme nauttia kesähuoneestamme niin kauan kuin ilmat sen sallivat, joten toivommekin pitkää ja lämmintä syksyä. Ennen talventuloa saavat ystävät  kuitenkin kutsun tulla kesähuoneeseen kahvikekkereille, illanistujaisiin ja kesänlopettajaisiin, venetsialaisiin. 

Tai ihan vain olemaan ja parantamaan yhdessä maailmaa ❤.

Ilman koronavirusta ja sen aiheuttamaa pandemiaa emme olisi varmastikkaan edes ajatelleet rakentavamme mitään tämänkaltaista puutarhaamme. Olemme joka vuosi viettäneet pidennetyt talvilomat Afrikassa, mutta voi olla, että se pitää unohtaa vuosiksi eteenpäin.  Matkustusrajoitukset saattavat olla voimassa vielä pitkään ennen rokotusten saamista yleiseen jakoon, joten matkailun sijaan nautimme nyt kotoilusta ja kesähuoneestamme. 

         
















    






















             
























                

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail

IHANA MENNYT KESÄKUU

LÄMPIMÄT AAMUT, HELTEISET ILLAT

Kukapa olisi kevään alussa uskonut, että tämän vuoden alkukesästä ja kesäkuusta muodostuu lämpimin vuosikymmeniin? Kevät ei luvannut ollenkaan hyvää, mutta näin jälkeenpäin ajatellen eletty kuukausi oli mitä ihanin. Nyt kuukauden vaihduttua ja sateiden saavuttua tuntuu kuin kesä olisi jo kokonaan eletty ja vuodenaikakin olisi vaihtunut.

Tuntuu kuin luonto olisi hyvinyt meitä ja  ihmiskuntaa, ainakin täällä Pohjolassa levittämällä  hellekupolin yllemme kesäkuuksi. Kuuma ja helteinen ilmanala on varmasti ollut ainakin niiden ihmisten mieleen, joiden matkasuunnitelmat korona romutti kevättalven ja kevään aikana.  Tänä vuonna löytyi tuskin yhtään epäkiitollista juhannusjuhlijaa, ja lähes kaikki saivat viettää keskikesän juhlaa ihanassa ja helteisessä kesäsäässä. 

Lämmön tulvahtaessa tänne kertaheitolla luonto puhkesi kukkaan lähes yhdessä yössä, ja kukkien väriloisto ja niiden huumaava tuoksu täytti kaikki aistit. Ilman täytti myös lintujen sirkutus, käen kukunta sekä kurkien ja joutsenten huudot. Ainoa, mitä jäin tänä alkukesänä kaipaamaan oli satakielen laulu.  Jostain syystä se jätti tänä vuonna, tavoistaan poiketen saapumatta näille rannoille. Ehkä se palaa tänne ensi vuonna. 

Helteinen sää vauhditti huimasti myös pikkusaariston vesiliikennettä. Tuntui, että kaikki, kenellä oli siihen mahdollisuus, tulivat veden ääreen.  Pieni purjevene tai kanootti tyynellä merenlahdella on rauhoittava näky, usko pois. Sen kulkua seuraamalla karkoittaa erittäin tehokkaasti muut ajatukset mielestään. Helle sai myös lapset ja kaikki lapsenmieliset peuhaamaan nopeasti lämmenneeseen meriveteen, ja niitä iloisia ääniä oli ihana kuunnella aamusta myöhäiseen iltaan. Itse yleensä vilukissana uskaltaudun uimaan vasta heinä-elokuussa, mutta nyt minäkin kävin  uimassa kolme-neljä kertaa päivässä, ja vesi oli aivan mahtavan lämmintä. Saapi nähdä, paljonko heinäkuun alun sateet ja tuulet vettä jäähdyttävät, ja milloin seuraavan kerran uimaan uskaltautuu. 

Kesäkuun alussa starttasi myös meidän kesähuone-projektimme, ja se on jo hyvässä vauhdissa. Se on tarkoitus saada valmiiksi tämän kesän aikana, muuta aikataulua sen suhteen ei ole. Siitä on kuitenkin tulossa oma postaus myöhemmin.  Nyt jäämme odotellaan, tuoko heinäkuu helteitä vai hurjia myrskyjä tullessaan. Kesälomat ovat kuitenkin vielä edessäpäin, ja suunnitelmat avoinna. Mitä sinä odotat tältä loppukesältä? Miten sinä aiot kesälomasi viettää?