Tulevaisuus huolettaa...
Kun tammikuun lopulla varmistui Suomen ensimmäinen koronavirus-tapaus, ei kukaan voinut varmasti kuvitellakaan, mihin se tämän maan ja vieläpä koko maailman suistaa. Tauti jylläsi kaukaisessa Kiinassa ja THL:n johtaja Mika Salminen rauhoitteli kansaa koronan leviämisen pienistä riskeistä Suomessa. Voi, kuinka väärässä kaikki olivatkaan. Nyt koko maailma pidättää henkeään miettimällä kuinka tästä selvitään, kuinka moni sairastuu ja kauanko tämä pandemia kestää.
Itse en pelkää virusta, mutta olen alkanut pohtia, mitä se pitkittyessään tuo tullessaan. Puhutaan kuukausien tautijaksoista ja miljoonista sairastuneista, menehtyneistä puhumattakaan. En harrasta hamstraamista, mutta ei liene pahitteeksi aina kauppareissulla ostaa jokunen säilykepurkki kaappiin ihan vaan pahanpäivän varalle. Lähipiirissäni on paljon riskiryhmään kuuluvia ihmisiä, ikääntyneitä ja nuoria, ja heidän terveydestään olen enemmän kuin huolestunut. Pelko heidän puolestaan alkaa jo olla aiheellista. Mitä sitten aiheuttaa pitkä jouten- ja yksinolo ikäihmisillä ilman ystäviä ja harrastustoimintaa jää nähtäväksi? Onneksi sentään virus ei pienempiin lapsiin niin herkästi tartu.
Onneksi on oma koti ja oma piha. Oman pihan kevättöissä, haravoinnissa ja maan kääntämisessä, riittää nyt jo niin paljon töitä, ettei tarvitse edes suunnitella lähtevänsä matkalle keskelle ihmisvilinää. Shoppailla voi aina netissä ja ruokatarvikkeetkin saa tarvittaessa tilattua kotiovelle. On meri, joka täyttyy päivittäin palaavista linnuista. Kohta on aika heittää paatti vesille ja soutaa lahdelle onkimaan ja nollata pää työpäivän jälkeen tai tehdä pyörälle keväthuolto ja viilettää iltaisin maisemia katsellen pitkin Saaristotietä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti