SYNTYMÄPÄIVÄ

    

         Syntymäpäivien muuttunut merkitys

 

Syntymäpäiväni! Täysi-ikäisyydestä, jota odotin kuin kuuta nousevaa on vierähtänyt jo 38 vuotta. Sen jälkeen elämä on tuntunut viuhuvan eteenpäin huimaa vauhtia ja nyt eläkeikään on enää jäljellä  yhdeksän vuotta.Sitä odotan ihan yhtä suurella tunteen palolla kuin 18-vuotis syntymäpäivääni. Onneksi olen muistanut elää ja nauttia elämästäni joka hetki, sillä kukaan ei jaksaisi hetkeäkään kuunnella vanhan, elämässään katkeroituneen naisen valitusta ja vaikerrusta.

 

Syntymäpäivät perheen sisällä ovat aina olleet minulle tärkeitä; ei lahjojen antamisen tai saamisen vuoksi, vaan yhdessäolon takia. Tapa on kulkenut pitkälti suvussa, sillä jo mummuni muisti kaikkien lastensa ja lastenlastensa syntymäpäivät (ja usko vaan, että niitä oli paljon). Hän halusi aina paikalle juhliin jos vain suinkin se oli mahdollista. Rakas isäni jatkoi tätä perinnettä ja nyt huomaan itsekin olevani samalla tiellä; liekö vuosien karttumisella olla osuutta asiaan? Tänään meitä oli koossa yhdeksän aikuista, yksi lapsi sekä kissa ja koira, joten meno oli myös sen mukainen.
                                             

 

                                                 

Yhtä tärkeää kuin yhdessäolo on myös kahvipöydän ympärillä istuminen ja nautiskelu. Joka vuosi
sitä yrittää miettiä jotain uutta ja herkullisempaa leivottavaa kuin edellisinä vuosina. Tänä vuonna makeaksi suosikiksi nousi Omar-juustokakku. Sen löysin törmäsessäni  uuteen leivontasivustoon  https://kotiliesi.fi/suklaapossu/. Täältä löydät ohjeen tähän kakkuun ja paljon muuta jos haluat tarjota vieraillesi jotain hyvää. Kakkua voi toki tuunata itse oman mielensä mukaiseksi niin kuin minä tein. Koska oman puutarhan syötäviä kukkia ei tähän vuoden aikaan pääse hyödyntään niin keväisen ihanat koristeet kakun päälle hain paikallisesta pienestä kukkapuodista; kiitos Hannelelle hyvistä vinkeistä.