Minä olen toki ollut aina meidän perheessä se, jonka kimppuun puutiaiset ovat hyökänneet. Jo silloinkin, kun lapset olivat pieniä, ja kirmasivat puolialastomina pihalla, minä nypin itsestäni punkkeja, eikä lapsissa ollut ainuttakaan.
Puutiaiset rakastavat lymytä pitkässä ja kosteassa heinikossa. Minä taas vihaan pitkää heinikkoa, koska en halua ajaa ruohonleikkurilla sinne piiloutuneiden sammakoiden päälle. Tein sen kerran, ja kuulen vieläkin sen pikku-raukan karmean kirkunnan korvissani. Kyllä, sammakot kirkuvat tuskissaan. Siitä tuli minun pitkäaikainen painajaiseni.
Mutta niin tuli tämän kesän punkeistakin.
Kahdeksantoista punkkia mieheni nyppi ihostani irti toukokuun ja syyskuun välisenä aikana. Ja viimeinen, syyskuun 3. päivä irroitettu punkki tartutti minuun sitten borrelioosin.
Mieheni sairastui flunssaan syyskuun alussa, ja luulin saaneeni häneltä tartunnan. Olin huonovointinen, ääneni katosi, minulla oli kova yskä, jokapaikan särkyjä ja järjetön väsymys. Niin kuin oli miehellänikin. Kähisin ja yskin parisen viikkoa, kunnes huomasin 12cm rinkulan kyljessäni, ja lopulta ymmärsin yskän. Siinä vaiheessa jo koko kroppaa kutitti, ja jalkoihin oli noussut outoa ihottumaa. Parin viikon ab-kuurin jälkeen yskin yhä, ja ihoa saa raapia aina mennen tullen. Isot nivelet oireilevat yhä; pahemmin öiseen aikaan.
Olen minä aiemminkin borrelioosin sairastanut, mutta paljon lievemmin oirein.
Tiedä sitten, mikä hybridi tämänvuotisen taudin on aiheuttanut. Tämän vuoden valtava punkkien määrä selittyy ehkä peurojen ja supikoirien määrän lisääntymisellä sekä jatkuvalla satamisella eli kosteudella. Ja kyllähän minussakin täytyy jotain/joku juttu olla, miksi puutiaiset "valitsevat" minut, eikä esim miestäni, joka poimii marjoja ihan vieressäni.
Rakastavatko puutiaiset sinua vai
lähimmäistäsi❤️?
Mukavaa viikkoa
Elina❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti