ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

           Tulevaisuus huolettaa...

                                

Kun tammikuun lopulla varmistui Suomen ensimmäinen koronavirus-tapaus, ei kukaan voinut varmasti kuvitellakaan, mihin se tämän maan ja vieläpä koko maailman suistaa. Tauti jylläsi kaukaisessa Kiinassa ja THL:n johtaja Mika Salminen rauhoitteli kansaa koronan leviämisen pienistä riskeistä Suomessa. Voi, kuinka väärässä kaikki olivatkaan. Nyt koko maailma pidättää henkeään miettimällä kuinka tästä selvitään, kuinka moni sairastuu ja kauanko tämä pandemia kestää.

Itse en pelkää virusta, mutta olen alkanut pohtia, mitä se pitkittyessään tuo tullessaan. Puhutaan kuukausien tautijaksoista ja miljoonista sairastuneista, menehtyneistä puhumattakaan. En harrasta hamstraamista, mutta ei liene pahitteeksi aina kauppareissulla ostaa jokunen säilykepurkki kaappiin ihan vaan pahanpäivän varalle.  Lähipiirissäni on paljon riskiryhmään kuuluvia ihmisiä, ikääntyneitä ja nuoria, ja heidän terveydestään olen enemmän kuin huolestunut. Pelko heidän puolestaan alkaa jo olla aiheellista. Mitä sitten aiheuttaa pitkä jouten- ja yksinolo ikäihmisillä ilman ystäviä ja harrastustoimintaa jää nähtäväksi?  Onneksi sentään virus ei pienempiin lapsiin niin herkästi tartu. 

Onneksi on oma koti ja oma piha. Oman pihan kevättöissä, haravoinnissa ja maan kääntämisessä, riittää nyt jo niin paljon töitä, ettei tarvitse edes suunnitella lähtevänsä matkalle keskelle ihmisvilinää. Shoppailla voi aina netissä ja ruokatarvikkeetkin saa tarvittaessa tilattua kotiovelle. On meri, joka täyttyy päivittäin palaavista linnuista. Kohta on aika heittää paatti vesille ja soutaa lahdelle onkimaan ja nollata pää työpäivän jälkeen tai tehdä pyörälle keväthuolto ja viilettää iltaisin maisemia katsellen pitkin Saaristotietä.                                                        

                                                                    

 

                                                         

AIKAMATKA HISTORIAAN

  Tunnetko maailman seitsemän ihmettä?

 

Maailma on tavalliselle matkailijalle usein ihmeitä täynnä, ja kun vähän viitsii raottaa historiankirjojen lehtiä, on äimistyksen määrä rajaton. Otetaan esimerkiksi maailman seitsemän ihmettä! Ne kaikki rakennettiin ennen ajanlaskumme alkua ja ne tuhottiin tai ne tuhoutuivat luonnonmulluistuksissa vuosisatoja jälkeen ajanlaskumme alun.  

Keskikoulun historia tunneilta hämärästi mieleen jääneet maailman seitsemän ihmettä saavat aivan eri merkityksen, kun paneutuu niiden olemassaoloon. Tai siihen, että ainoana niistä on  enää jäljellä  Egyptin Gizassa sijaitseva Kheopsin pyramidi.

                                                 

Kairo, Egyptin jalokivi

Herätys klo 01.15 huonosti nukutun yön jälkeen. Bussilla kuusi tuntia lähes viisi sataa kilometriä kuivaa ja säkkipimeää Arabian aavikkoa suuntana Kairo. Yhden pysähdyksen taktiikalla perillä aamupäivällä. Kairon liikenteestä on kuullut monia tarinoita, mutta jos sitä ei itse koe niin ei pysty kaosta täysin ymmärtämään: kuusi kaistaa yhteen suuntaan, joukossa autot, moottoripyörät, mopotaxit, aasit, hevoset, jalankulkijat, luutamummut, kissat, koirat ja liikennettä pilli suussa ohjaavat poliisi. Äänimaailma on korvia huumaava ja ilman laatu on mitä on. Myös ero rakennuksissa, ympäristön siisteydessä ja ihmisissä oli huomattava laitakaupungin ja keskustan välillä. Lounas sen sijaan, minkä nautimme Niilillä kelluvalla ravintolalautalla, oli tasokas ja näkymät aivan toista luokkaa.

Pyramidit

Kukapa on todellisuudessa tiennyt, että Gizan tasangolla on pyramideja oikeasti yhdeksän; kuusi pienempää ja kolme isompaa?  Isoimman pyramidin rakennnutti hautapaikakseen itselleen faarao Khufu (Kheops) ja siitä tuli suurin ja tunnetuin Gizan alueen pyramideista. Toiset kaksi hautarakennelmaa kuuluvat hänen pojalleen Khefrenille ja pojanpojalleen Mykerinokselle. Kheopsin pyramidin rakentamiseen käytettiin aikoinaan yli 2,3 miljoonaa kiveä sekä palkkatyövoimaa (ei orjia), joiden terveydestä ja ravitsemuksesta pidettiin hyvää huolta. Se oli yli 4000 vuoden ajan maailman korkein rakennus.                                        

 Ajan hammas nakertaa kuitenkin rajusti myös näitä arvokkaita monumentteja. Kunkin pyramidin ympärillä oli nähtävissä runsas määrä alas sortunutta kiviainesta. Mahdollista oli myös päästä sisälle näihin pyramideihin: hikikarpalot otsalla kulkemaan kaksinkerroin tai konttaamaan sen kapeisiin ja ahtaisiin käytäviin, hengittämään ohutta ja kuumaa erämaan ilmaa, ja kuvittelemaan edes vähäsen, millaista se olisi  voinut olla öljylampunvalossa tuhansia vuosia sitten.

                                                           

                                     
                                                                                                                                       

Sfinksi

Gizan tasangolla ylväästi makaava sfinksi on varmasti jokaiselle tuttu. Mittasuhteet ovat valtavat: korkeutta 20 metriä ja pituutta 73 metriä . Arvellaan sen olevan peräisin faarao Khafren ajalta noin vuodelta 2520–2492 eaa. Sfinksi sai olla kaivautuneena lähes kokonaan hiekkaan vuosituhansien ajan,  kunnes eräs nuori faarao näki siitä unen ja kaivoi sen esiin. Paikallisten egyptologien mielestä sfinksin selviytymisen kannalta olisi elintärkeää haudata se uudelleen hiekkaan: turismi ja eroosio kuluttavat sitä, ja rapautumisen ansiosta pölyksi muuttuva sfinksi lentää pikku hiljaa taivaan tuuliin. Sfinksin eteen rakennettiin aikanaan kaksi temppeliä, joista toiseen, Khefrenin laaksotemppeliin pääsi myös sisään. Temppelin sisäpihalla on tasaisin välein valtavia, hyvinsäilyneitä graniittipilareita ja aikoinaan se oli katettu ja koristeltu patsain.

                                                 

Sfinksin kasvonpiirteitä on jo vaikea erottaa.Erään legendan mukaan se menetti nenänsä Napoleonin joukkojen pommittaessa sitä tykeillä 1800-luvun taitteessa.

                                                        

         ELÄMÄ ON TÄYNNÄ SUURIA IHMEITÄ SILLE, JOKA ON VALMIS OTTAMAAN NIITÄ VASTAAN.  -Muumipappa